GSE 2009 Japani

http://www.flickr.com/photos/16182902@N00/collections/72157622558651530/

-Teemu-

“En voi uskoa et oot siinä, oikeesti!” Juuri näillä sanoilla Kosti 4v otti iskän vastaan varhain tänä aamuna. Nyt muutaman tunnin kotona oltua alkaa olo muuttua epätodellisesta todelliseksi. Enää en ihmettele kiikkutuolissa istumista tai ruisleivän tuottamaa makuelämystä.

Paluu arkeen alkaa varhain huomenaamuna, joten nyt on aika alkaa kohdistaa katseita eteenpäin. Kiitos kaikille matkamme onnistumista edesauttaneille!

Harri

Sunnuntaiaamuna kotona 31 tunnin matkustamisen jälkeen. Jälkiuunileipää ja kahvia aamiaiseksi. Pyykkikone pyörii ja sauna lämpiää. Onpas mukavata. Soili

Muutama tunti herätykseen ja kohti kotimaata! Näin se kuukausi vain vierähti ja upeita hetkiä ja muistoja koettu. Tiimiläiset ovat jo kiitoksia toivotelleet - itse kiitän heitä tämän blogin aktiivisesta päivittämisestä. Perheissä ollessani en ole itse nettiin päässyt, enkä sitä paljoa kaivannutkaan. Hotellissa vapaa-aika menikin enemmän omien työasioiden hoitamisessa. Mutta palattuani Suomeen lupaan tulla tänne kirjoittamaan muutamia juttuja vielä opintojen parista : )  Kiitokset kaikille, jotka ovat ahkerasti blogia seuranneet ja kommentoineet tekstejä. Tämä on ollut yksi hienoimmista reissuistani ja suositten vastaavia kokemuksia kaikille

Kiitoksia Eerolle ja Tiimin muille jäsenille toivotteleepi Pasi

Kuukauden matkan jälkeen ajatukseni kiteytyvät Herman Hessen sanoihin:

“Vain sillä ken on vapaa,
valmis lähtöön,
on voimaa murtaa
tottumuksen kahleet.”

Kokoro kara kansha itashimashite. Eero, Teemu, Harri ja Pasi: Kiitos!

Soili

Viimeinen ilta Japanissa. Tavarat on pakattu. Lähtöitkut itketty. Mitä jäi käteen?

Kuukauden aikana opin todella paljon japanilaisesta kulttuurista ja ihmisistä. Sain uusia kavereita ja uskon, että joskus kotiini tulee täältä tuttuja kylään.  Illallisella tänään isännät kysyivät, mitä mieltä olen tästä GSE-ohjelmasta? Vastaukseni oli lyhyt ja se kyllä kuvaa mielestäni täydellisesti tätä ohjelmaa. GSE-vaihto on IHME! Kiitän tässä nyt omalta osaltani kaikkia, jotka mahdollistivat minulle tämän kokemuksen.

Eerolle haluan sanoa vielä erityisen kiitoksen siitä huolenpidosta, mitä sain sinulta kokea. Kiitos.

Teamin jäsenet:

Kiitos Teille kaikille. Hyvä ryhmähenki kantoi loppuun asti. 

Soili (Sopsu)

Kiitos, että jaksoit kannustaa minua löytämään yhteisen rytmin tanssiin : D

Harri

Ammattilaisen avulla on helppo onnistua. Kiitos.

Pasi

Enpä muista hetkeäkään, milloin hymysi olisi hyytynyt. Kiitos.

Aamulla lähdetään paluumatkalle ja vasta nyt viimeisenä iltana hiipii koti-ikävä puseroon. Reissussa on mahtava olla, mutta kyllä koti on maailman paras paikka.

-Teemu-

Pasi oppi uuden sanan kuukauden päätteeksi, kun lähdimme muutama päivä sitten Minami Nippon Shimbuniin eli Etelä-Japanin Sanomiin. Puumalan mies kun oli tähän asti luullut, että minä kertoilen Kuopion mäkihyppytsempaloista aina kun kerron olevani sanomalehdessä eli shimbunissa töissä.

Kävimme tutustumassa painohalliin, jossa painopaperirullia liikutellaan elektronisilla alustoilla. Siellä ne sitten huristelevat pitkin lattioita itsestään. Jotta ihmiset ja koneet risteilisivät suunnilleen turvallisesti hallissa, koneet päästelevät veikeitä varoitusääniä, kuten Maijal´oli karitsa -melodiaa. Jos siitäkin huolimatta tulee kolari, niin kone osaa pysäyttää törmätessään toiseen kohteeseen. Parempi niin, sillä yksi rulla painaa yli kaksi tonnia. Kyllä voi olla aika veikeä piipatus päässä, kun oleilee hallissa yhden työpäivän ja kuuntelee kymmentä piipatusta, jotka kuuluvat eri tahtiin.

Lehtiyhtiö painaa päivittäin 380 000 sanomalehteä ja talossa työskentelee 100 henkilöä. Yhtiö lopetti iltapäiväpainoksen kokonaan ja julkaisee nykyään vain aamulla jaettavaa lehteä. Väkeä ei vähennetty, vaan työntekijät siirtyivät muihin tehtäviin.

Kävin ottamassa tuntumaa maataloustoimituksessa työskentelevien Masaru Komikawan ja Fusako Kadotan työhön. Toimittaja Kadota oli juuri purkamassa sokeriruo´on viljelyä käsittelevää juttuaan koneelleen. 

Seuraavana päivänä lehdessä ilmestyi lyhyt haastatteluni ja taustatietoa GSE-ryhmästä. 

Sanomalehdessä työskentelevä Kohei Unoki lähetti terveisiä Panu Kangasniemelle Kuopioon.  Jos siis Panu luet tätä, niin saat terveiset jo näin tuoreeltaan. : ) T. Soili

Kagoshima on n. 600 000 asukkaan vilkas kaupunki. Saavuimme tänne tänään.

Sakurajima-tulivuori on lahden toisella puolella ja se on erittäin aktiivinen tulivuori.

-Teemu-

Vietimme ihanat kolme päivää Yakushiman saarella. Saari sijaitsee 2,5 tunnin laivamatkan ( kantosiipialus )päässä Kagoshimasta.

-Teemu-

Tiedättehän, että japanilaiset pukeutuvat kotona oleillessaan, varsinkin kylvyn jälkeen yukataan - sellaiseen puuvillatakkiin, joka on yleensä sinivalkoinen ja johon kuuluu leveä vyö, jolla takki kiedotaan kiinni. Mekin olemme ujuttautuneet yukatoihin ainakin hotellihuoneissa. Sellainen päällä istun nytkin.
Kun menin tällä viikolla sintolaispappi Nakamuran ja hänen vaimonsa kotiin asumaan, isäntä esitteli minulle ensin huoneestani seuraavana olevat kylpyhuone- ja wc-tilat ja sitten laajan yukata-rivistönsä isossa huoneessa, jota kiersivät vaatetangot. “Praivito, praivito”, hän toisteli. Ok, siis tämä on yksityistä aluettani - olihan isäntäperhe kertonut, että he ymmärtävät, että kaipaan varmasti myös yksityisyyttä - ja tuostakohan sitten kylvyn jälkeen yuakata päälle, koetin yhdistellä isännän viittelöintejä mielessäni yhteen.

Jostakin syystä varmistin kuitenkin vielä illalla englantia puhuvalta vieraalta, mikä kylppäri olikaan Soilin ja mikä isäntäväen ja vieras osoittikin toista kylppäriä. Selvä. Ei siis sinne ensimmäiseen. Eikä varmaan yukataakaan…

Olipa hyvä, sillä lauantaina minulle valkeni, että kaikki valkoiset yukatat olivat sintolaispapin työasuja. Siinä se olisi ollut näky, kun minä olisin marssinut kylpyhuoneesta ylipapin pyhin vaate päällä olohuoneeseen illalliselle.  

Ei nauttinut yukata kuitenkaan niin ehdotonta koskemattomuutta, etteikö sitä kokeilemaan pääsisi. Lauantaina herra Yoshinari Nakamura päätti nimittäin perehdyttää minut ammattiinsa. Rouva Nakamura puki ensin valkoisen yukatan, sitten kaksiosaiset varvassukat, jotka erottavat ukkovarpaan muista varpaista. Sitten vyötetään kaapu kiinni ja laitetaan esiliinamainen alaosa, joka on naisilla punainen. Itselleen herra Nakamura puki mintunvihreän alaosan. Sitten varvassandaalimaiset puukengät jalkaan. Valmista.

Tulkki-Ken eli englannin kieltä ymmärtävä opiskelija mukaan ja työpaikalle 301 vuotta sitten perustettuun Tamayama-temppeliin. Herra Nakamura on työskennellyt Tamayamassa 25 vuotta ja nykyisin hän johtaa kahta temppeliä. Yli 20 alaisen joukossa on tätä nykyä myös naispappeja, mutta toisin kun miehet, kaikki naiset ovat samalla tasolla.

Sintolaispapin työkaluihin kuuluvat muun muassa kulkusristi ja vappuhuiskaa muistuttava kahiseva vempele. Kirkonmenojen aikana pappi kävelee osallistujien eteen ja ravistelee kilisevää ristiä pään päällä karkottaakseen pahan pois. Naispapit käyttävät ristin asemasta sellaista nuijamallia ja sitä heilutetaan tanssimalla. Kun kulkusilla on ravisteltu pahat pois, huiskalla toivotetaan hyvää onnea.

Lyhyt oppimäärä sintolaispapin tehtävistä ja sitten Soili töihin. Kerroin edellisessä blogimerkinnässäni, että japanilaisilla on tapana tuoda ostamansa autot siunattavaksi. Noin 70 prosenttia haluaa siunauttaa ajokkinsa. Siispä kokeilemaan! Autosta avataan kaikki ovet, ja pappi siunaa auton kiertämällä sen ympäri ja tekee kaikille istumapaikoille saman rituaalin: heilautetaan huiskaa vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle.
Harjoitusautoni ei tietenkään ollut siunattavaksi aiottu, vaan Nakamuran vaimon auto.

Kotona pidin vielä “kulkusreenit” tanssimalla nuijan kanssa ja Nakamura nyökytteli armeliaan näköisenä.

Meitä on kuljetettu moneen sintotemppeliin tämän matkan aikana. Niinpä taputukset ja kumarrukset (rukouskäynnillä kaksi kumarrusta, kaksi taputusta, yksi kumarrus) sujuvat jo aivot ja selkä notkeina. Nyt pääsin niin sanottua turistitasoa syvemmälle ja sehän on yksi tämän GSE-ohjelman tavoitteista, joskaan nyt ei ehkä sintolaispapin kulissien taakse saati hänen vaatteisiinsa pääse yleensä kukaan. Tavoite päästä syvemmälle toteutuu sitten jossakin toisessa kohtaa. Joka tapauksessa yksityiset ihmiset, yritykset ja julkinen sektori avaavat GSE-tiimiläiselle ovensa ja riippuu monesta tekijästä, mitä jää käteen. Joskus pettymys, joskus äärimmäisen hieno kokemus.

Tuskin missään muussa uskonnossa tämäkään olisi ollut mahdollista, mutta sintolaiset ovat avarakatseisia. Toisekseen kyselin Nakamuralta aika paljon sintolaisuudesta ja kirjoittelin milloin mihinkin kuitin takapuolelle vastauksia, jos ei ole ollut muistivihkoa mukana. Eivät japanilaiset itsekään tiedä edes perusasioita, esimerkiksi miksi taputetaan ja kumarretaan ja mitä väliä sillä on, montako kertaa. Eli sama homma kuin meillä Suomessakin; ei tavallinen kansalainen loppujen lopuksi ole kovin hyvin perillä, miksi asioita tehdään niin kuin tehdään kirkossa. Ehkäpä tästäkin syystä Nakamura oli tyytyväinen, että hänen uskontonsa kiinnostaa ja halusi siksi tarjota parhaan mahdollisen tavan perehtyä ammattiinsa.

Kumarruksia tulee kuulema kaksi siksi, että yläkerta ansaitsee saada tuplana sen mikä muuten tehtäisiin vain yhdesti. Lopuksi yksi kumarrus merkkinä siitä, että rukoilija hyvästelee jumalansa.

Aamuviideltä sunnuntaina Nakamura lähti siivoamaan temppeliä, koska niin tehdään joka kuukauden ensimmäinen päivä. Sen jälkeen hän heitti minut bussille, koska siirryimme tänään tiimin kanssa yhdeksi päiväksi Kagoshiman kaupunkiin. Lähtiäislahjaksi sain pienen rahan kirjekuoressa, ja Nakamura selvitti, että Japanissa tehdään niin, kun tytär lähtee matkalle. Kuoressa kilisi myös kulkunen, “onnea matkaan” -symboli. Kiitos!

Aamulla taas liikkuu, liikkuu.. Vuorossa Etelä-Japanin Sanomat.

PS. Nakamuran ystävä opetti lauantai-iltana, että Kagoshiman alueella saatetaan kiitos sanoa “Arigatoo sakemashitaa”. : ) Normaali tapa on “Arigatoo gozaimashita.” Sakepa sake..

Terveisin Soili